Home sweet moisissure

Vaikka koto-Suomessa on viimeaikoina keskusteltu asuntojen lisääntyvistä homeongelmista, on pakko vetää kotiinpäin suosikki-inhokkiasiassani. Nimittäin Ranskan asuntojen laadussa.

Muuttaessani Ranskaan yllätyin iloisesti poikaystäväni asunnon kohtuullisen nykyaikaisesta pohjaratkaisusta ja hiljattain pintakunnostetusta ilmeestä. Tilaa on riittävästi eikä maisemassakaan ole valittamista. Suomalaisena ihmettelin tietysti alkuun vessaa, jossa ei pytyn lisäksi ollut edes lavuaaria. Mutta kaikkeen tottuu.

Lähes kaikkeen. Seuraavaksi huomasin kauhukseni vessan ja keittiön seinien kosteuttaan lohkeilleen maalin välistä puskevat mustankarvaiset läikät. Hometta! Tässä vaiheessahan suomalainen tilaisi paikalle kunnan terveystarkastajan ja alkaisi sijaisasuntojen ja kosteustarkastusten rumba. Ranskalaiseen ajatusmalliin kasvanut poikaystäväni totesi sen sijaan olkaansa kohauttaen: "Don't worry, c’est normal." Viimeistään vuokraisännän kommetin: "Voihan siinä hometta olla, mutta se ei ole levinnyt moneen vuoteen", olisi pitänyt rauhoittaa minut. No, hyvä puoli tässä on se, ettei asunnon hometilannetta tarvitse arvailla, se on silmiinpistävän selvä.

Luennoituani jokusen kerran homeen terveyshaitoista päätimme viimein lähteä asuntometsälle. Mutta "coup de coeur" antaa odottaa löytämistään. Tupakan kellastamat seinät, minimaaliset, kalustamattomat kaasuliesikeittiöt, likaisilla kokolattiamatoilla sisustetut makuuhuoneet tai katutason asunnot, joissa seinää markkeeraa paljas rakennustiili ilman minkäänlaisia eristeitä eivät ole vielä vakuuttaneet vaihtamaan osoitetta. Suomalaiseen rakennuskantaan tottuneena minulla on ollut vaikeuksia sopeutua 1600-luvun pohjaratkaisuihin ja lämmitysteholtaan leivänpaahdinta vastaaviin sähköpattereihin. Skandinaavina ajattelen lähtökohtaisesti, että keittiökaapit ovat vuokra-asunnon kiinteitä kalusteita, että asukkaat eivät varasta käytävän hehkulamppuja, kellariparkki ei tulvi sateella eikä asunnon nurkista tarvitse syysilmoilla kuivata kondensaatiolammikoita.

Asuntojen metsästys on antanut mielenkiintoisen läpileikkauksen Ranskan asuntotilanteesta. Emmekä onneksi edes asu Ile-de-Francen alueella, jossa 12 neliön suihkuton yksiö kustantaa parhaimmillaan 900 euroa kuussa. Olemme opinneet, että kiinteistövälityssivujen kuvaukset ovat korkeintaan viitteellisiä ja että "epätyypillisiksi" kuvaillut asunnot voi suosiolla jättää vierailematta. Toisaalta vaatimuksemme ovat ehkä liian korkeita ja budjettimme liian matala. Onneksi paikkakunnallamme rakennetaan ahkerasti uusia kerrostaloja, joten ehkä "home sweet home" menettää pian kaksoismerkityksensä. Mutta jos vihdoin löydämme unelmiemme asunnon, mistä minä sitten valitan?

Mould is very irritating, both physically and mentally...

There’s been a lot of discussion about the growing mould and humidity problems in houses in Finland lately. Nevertheless, I’m pro-Finland when it comes to my favorite "most hated" -subject. The quality of French apartments, that is.

When I moved to France I was positively surprised by the relatively modern layout and lately renovated looks of my boyfriend’s current apartment. There’s enough room and the view isn’t bad either. As a Finn I was at first a bit confused with the toilet that has no sink. But you get used to all kinds of things.

Almost all. The next thing I noticed to my horror were the walls of our toilet and kitchen, where the flaky paint revealed patches of something dark and hairy. Mould! At this point a Finn would start calling specialist with hygrometers and demanding temporary lodging. My boyfriend on the other hand, accustomed to the French way of looking at this issue, merely shrugged: “Don’t worry, c’est normal.” At latest I should have content myself with the landlord's statement:“Sure there's some mould, but it hasn’t spread since years now.” The positive point here is that we don't have to guess whether the apartment has mould, it's pretty obvious.

After giving a couple of lectures about the health risks related to mould, we finally started the hunt for a new apartment. We just haven’t found that “coup de coeur” quite yet. Tobacco tained walls, tiny unfurnished kitchenettes with gas stoves, bedrooms decorated with dirty wall-to-wall carpets or street level apartments with bare brick walls with absolutely no insulation haven’t yet convinced us to change the address. Used to the Finnish housing, I have had some difficulties accepting the 17^th century layouts and electric radiators with the heating effect of a toaster. Coming from Scandinavia I imagine that rental apartments come with kichen cupboards, that the basement parking doesn’t flood with every rain, that the tenants don’t steal light bulbs from the hallway and that you don't have to dry up ponds of condensation water from the floors when the Autumn comes.

The house hunt has given us an interesting insight to the French housing situation. And luckily we aren't living in the Ile-de-France region, where a studio of 12 square meters with no shower can cost you anything up to 900 euros a month. We’ve learned that the descriptions on real estate adds are referential at best and you shouldn't bother to visit the "exceptional" appartments. It might also be that our expectations are too high and budget too low. Luckily there’s a lot of ongoing construction projects in our village, so maybe “home sweet home” will soon lose its Finnish double meaning. But if we finally find the apartment of our dreams, what do I complain about then?